20.5.2015

Hoo-hetki lähestyy

 Kuvassa hieno ja erittäin paljon kaikissa hilpeyttä herättävä Kellogs-muropaketin mukana lapsuudessani tullut viivotin. Hyvä viivotin ja toimii _b

Itse kokeeseen enää alle viikko aikaa, joten hyvä hetki tehdä päivitys! :D
Tässä kuluneena aikana olen lähinnä lukenut ja myös ravannut lääkärissä kipeytyneen käden kanssa, josta löytyikin epäilys hermopinteestä. Kävin viime viikolla tiedekunnassa anomassa vielä viimehetken erityisjärjestelyjä (tunnin lisäaikaa hidastuneen kirjoittamisen vuoksi, koska kättä särkee) ja tänään sainkin soiton, että hakemus meni läpi ja koeaikani piteni tunnilla. Nyt siis tunti per tehtävä aikaa ja en joudukaan jättisaliin tekemään koetta, jipii. Nyt sitten vaan stressaamaan sitä, että käsi jaksaa kirjoittaa.

Meillä oli viime viikolla kurssilla niin hyvät keskustelut kurssilaisten kesken tästä hakuprosessista, että aloin pyörittelemään sen jälkeen postausta niistä mielessäni. Pohdittiin sitä, että kuinka oikikseen hakeminen on oikeastaan vaan sitä lukemista ja pänttäämistä, mutta toisaalta se on myös tosi paljon kaikkea muutakin. Sen lisäksi, että vaan luet ja osaat lukemasi, pitää myös osata vastaustekniikat sekä tärkeimpänä pitää oman psyykkeen ja hermonsa kasassa koko kevään. Lisäksi itse koetilanteessa pitää sen kaiken paniikin, stressin ja jännityksen seasta löytää se hyvä työskentely-flow, jolla onnistua kirjottamaan ne tiedekuntaan vievät vastaukset. Näiden lisäksi vaikuttaa myös se, että kuinka paljon omassa urakassaan saa tukea. Mietittiin sitä, että kuinka tätä koko projektia ei voi oikeastaan kunnolla ymmärtää, jos sitä ei ole käynyt itse läpi. Samoin pyrkimisestä ja lukemisesta muille selittäminen ja puhuminen tuntuu tosi typerältä, koska monilla ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta juridiikka (ja itselle niin kovin mielenkiintoiset jutut) tai osaa vaan ymmärtää sitä, missä tilanteessa on ja mistä se stressi juontuu. Mutta onneksi on olemassa tyyppejä kuten valmennuskurssikaverit! En tiedä miten oisin jaksanut tätäkin kevättä ilman kaikkia kurssituttavuuksiani, joilta saa superpaljon tukea ja tsemppausta. Ja joita ei näe pahimpina kilpailijoina, vaan tyyppeinä, joiden kanssa tähtää samaan ja joiden puolesta jännittää ja samalla toivoa, että olette tulevia syksyn opiskelijakavereita. Pykälän tiloille aamuisin raahautuminen on ollut paljon kivempaa, kun siellä on tyyppejä, joiden näkemistä innolla odottaa ja joiden kanssa höpöttää tauot. Eikä kukaan muu osaa ymmärtää paremmin sitä, kuinka heräät keskellä yötä ja havahdut miettiväsi noutovelkaperiaatetta ja deliktivastuuta tai näet unta seuraavan välikokeen kysymyksistä. Tai kuinka Ilkka kertoi tänään taas niin hauskan jutun.

Tuo punaisella viivattu kohta on muistaakseni perustuslain oikeusturvaa koskeva pykälä. Arvatkaa kuka opetteli sen jo viime vuonna hallinnon kirjasta. Arvatkaa kuka muistaa sen ulkoa vieläkin, JIPII

Näin lopun lähestyessä alkaa huomata sen valtavan väsymyksen, jota pitkin luku-urakkaa on itselleen kerännyt ja eilisiltana muistin taas sen ihanan pääkivun, jolla rasittuneet aivot muistuttaa, että nyt riittää tälle päivälle. Mun viimeisin vapaapäivä taitaa sijoittua maaliskuulle, en ole muistaakseni pitänyt koko lukuaikana sellaista. Vapaa-aikaa oon pitänyt, mutta joka päivä silti lukenut edes jotain, vaikka muuttopäivän iltana silmät ei meinannutkaan pysyä millään auki. Ja se oikeasti alkaa tuntua! Olen paljon väsyneempi kuin uskonkaan, mutta eiköhän tässä vielä saa loppurutistukset itsestään irti.

Toinen mun tän kevään pyrkimyksistä on ollut pitää ajatukset kasassa sen suhteen, etten luovuta vaan viimeiseen asti yritän. Jotenkin aikaisempina keväinä oon aina mennyt siihen paniikkiin ja luovuttanut, ihan turhaan. Nyt en halua tehdä sitä samaa virhettä uudestaan. Oon käyttänyt todella paljon voimiani tänä keväänä ihan siihen, että pysyn rauhallisena ja järjissäni. (Alkoholin poisjättämisellä on huomattava vaikutus tähän, nimimerkillä vapun jälkeen koko vappupäivä meni siinä, että koitin parhaani mukaan olla luisumatta stressin kannustamana valtavaan paniikkiin.)

Varattiin meille lennot kesäkuun toiselle viikolle, lähdetään mun porukoille pohjoiseen ja samalla esittelemään O:lle Sodankylän elokuvajuhlia ja keskiyön aurinkoa. Lisäksi haaveilen jatkuvasti siitä ihanasta lomasta ja ajasta, joka mulle koittaa ensiviikon tiistaiaamuna. Tajusin eilen, että en oo ehtinyt oikein sinänsä kauheasti laiskotella ja lekotella täällä meidän uudessa asunnossa ja odotan tosi paljon sitä, että pääsen viimein tekemään täällä kunnon suursiivouksen ja laittamaan viimeinkin kaikki tavarat paikoilleen. Ja makoilemaan sohvalle ja katsomaan ohjelmia mun ensimmäisestä omasta telkkaristani (tai no se on myös O:n). Ja tekemään kaikkea mitä mieleen juolahtaa. Ah.

Loppuhuipennuksena kuva Metsätalon Unicafen lounaasta vappuaatolta. Fish and chips, oli ihan hyvää!

17.4.2015

Olkoos sitten ainut kuva taas instan tuliaisia, tässä siis kaukonäkölasini eli toisin sanoen koululasini. En pidä näitä muulloin kuin oppitunneilla ja ajaessa.

Juuh elikkäs. Lekottelen meidän omalla sohvalla meidän "omassa" kodissa omassa seurassani. On kuulkaas aikamoista luksusta, vieläkin ajoittain kuulostelen ja odotan kämppiksiä kotiin, vaikka pari viikkoa sitten heidän seurastaan pois muutinkin. Meidän kämppä on siis kaikin puolin loistava ja ihana, mutta edelleen täällä vallitsee pieni muuttokaaos purkamattomien jätesäkkien ja laatikoiden vuoksi. Keskiviikkona saatiin viimein telkkari, oon elänyt melkein 7 vuotta ilman omaa tv:tä, joten ihan yliluksusta. Kaukosäädin vaan puuttuu, mutta se meidän pitäis saada sunnuntaina.

Muuton ja uuden kämpän lisäksi päivät on täyttyneet Pykälällä ravaamisesta ja lukemisesta. Keskiviikkoaamuna heräsin tunnin ennen herätystä ihan kauheassa paniikissa ja olotilassa, jolloin tuntu siltä että peli on menetetty ja kaikki on päin helvettiä ynnä muuta. Ensimmäisellä tauolla sain käteen kuitenkin ekan välikokeen, joka menikin paljon paljon paremmin kuin odotin. Pistemääräni ylitti luokan keskiarvon ja sain niitä pisteitä myös enemmän kuin viime vuonna välikokeista (vaikka tehtäviä oli tällä kertaa kaksi vähemmän.) Parhaat tehtäväkohtaiset pisteet oli 7, mikä tuntuu ihan huimalta suoritukselta tässä vaiheessa kun sääntöjä ei sinänsä osaa vielä niin kunnolla edes. Olin niin onnellinen siitä kokeesta, koska se toi mulle sen kaivatun motivaatio- ja pelastusboostin (jos se nyt noin kirjoitetaan.) Kaiken muuttohässäkän lisäksi sairastin oksennustaudin ja tappelin tän meidän sohvatilauksen kanssa melkein hermot riekaleille, joten pelkäsin että kaikki lukemisesta riistetty aika koituu kohtalokseni, mutta ei! Ilmeisesti mun lukutekniikka, jossa oon painottanut laadukkaaseen lukemiseen aikataulujen takia, on silti toiminut. Nyt sitten sitä apinanraivoa päälle, että voin raivottaa viimeiset viikot näitä kirjoja päähäni. Mutta oikeasti, en ole tyhmä ja osaan edes jotain!

Oli muuten todella outoa tehdä ensimmäistä kertaa koe, jossa oli vain viisi tehtävää. Välikokeen aluksi selasin papereita ihmeissäni, että missä ne tehtävät oikein jatkuu, mutta eihän niitä ollut kuin se viisi. Tehtäväkohtaisestikin aikaa on enemmän kuin aiemmin. En vielä osaa sanoa, että onko tää nyt hyvä vai huono asia, mutta ainakin jaksoi panostaa tehtäväkohtaisesti paljon enemmän, kun ei ollut niin kauhea kiire ja niin paljon keskityttävää.

Kirjoista velvari on nyt käyty (ei enää Ilkan opetusta nyyh) ja nyt vuorossa mun lemppariaihe eli rikosoikeus. Rikos ei aiemmin aihealueena ees kauheasti kiinnostanut mua, mutta viimeisen vuoden aikana siitä on tullut mulle yksi lempiaiheista ja en ole enää niin jyrkästi hylännyt ajatusta mahdollisuudesta sen alan hommista.

Hieno huomata tuota kolmatta kirjaa eli perusoikeusjuridiikkaa lukiessa, että mun vuosi sitten päähäni jankkaamat perustuslain pykälät vielä tuolta jostain aivoista ja selkärangasta löytyy. Eli jotain tuttua ja hyötyä niistä edes. Onneksi kyseinen kirja on kaikista lyhyin, koska joka kerta siihen tarttuminen tuntuu yhtä ärsyttävältä - oon onnistunut kehittämään jonkin ihme vihasuhteen perusoikeusjuridiikkaa kohtaan.

Nyt menen jatkamaan lukemista oman kodin rauhassa, kun O on vielä kissavahtina/seurana porukoillaan toisella puolella kaupunkia. Tää taitaa jäädä nyt aika kuvattomaksi postaukseksi, ups. Syytän tästä temppuilevaa puhelintani. Seuraavaksi sitten joku kuvaoksennuspostaus.

23.3.2015

Huh

 Erittäin talvinen maisema kuukauden takaa koulun ikkunasta. Sinne se lumi vaan katos

Tämän vuoden ensimmäinen ja viimeinen periodini koulussa päättyi torstaina. Tai no nyt luen vielä huomiseen espanjan tenttiin, jonka käyn itsenäisesti suorittamassa etuajassa. Toivon, että oon ehtinyt oppia näitä juttuja niin, että pääsisin siitä vielä läpikin.

Blogissa on ollut kunnon tauko, kiitos koulukiireiden. Sen lisäksi, että pääsykoekirjat ilmestyy keskiviikkona ja tästä blogista tulee varmastikin pääsykoeblogi, niin ensi viikolla on tiedossa muutto uuteen asuntoon. Pikkuhiljaa (tai oikeastaan aika kovalla kiireellä) pitäisi alkaa jo pakkaamaan. Tää taitaa olla mun seitsemäs tai kahdeksas muutto, joten rutiinilla menee jo. Mun vanhempien ei alunperin pitänyt tulla apuun, mutta viime viikonloppuna saikin heiltä soiton, että kyllä ne sieltä haluaa ajaa taas avuksi. Noh, en valita koska äiti on varsinainen muutto-organisaattori ja miettii kaiken aina etukäteen valmiiksi (mm. soitti viime viikolla, että minkä värinen vessaharja me halutaan.) Jonotettiin siis melkein vuosi O:n kanssa yhteistä asuntoa ja nyt se viimein saatiin, vieläpä tosi hyvältä alueelta ja 15 neliö isomman kuin mitä olin ajatellutkaan.

Mullahan on siis viime kesästä asti ollut lasit niitä tilanteita varten, kun tarvii nähä kauas. Ei tarvi enää oppitunneilla siristellä

Tää kulunut koulujakso sisälsi seitsemän eri ryhmätyöryhmää ja lukemattoman määrän erinäisiä (turhia) tehtäviä ja projekteja. Mielenkiintoisin oli varmaan meidän graafisen ja visuaalisen suunnittelun kurssin työ, jossa tarkoituksena oli suunnitella ihka oikeille asiakkaille käsiohjelma/esite viime viikolla olleeseen tapahtumaan. Asiakkaat sitten valitsivat mieleisimmän ehdotuksen, joka hinkattiin heidän toiveidensa mukaisesti painokuntoon ja viralliseksi ohjelmalehtiseksi. Noh, tottahan toki se oli sitten meidän ryhmä, joka voitti ja sen myötä seurasi sitten varmaan yli 16 tuntia ylimääräisiä hommia. Mutta olihan se nyt hieno kokemus ja pääsin vielä ravaamaan itse painotalolla valitsemassa papereita ja hakemassa koevedoksia. Valitan kyllä erittäin kiukkuisena, jos opet ei muista mua tosta kurssista muulla arvosanalla kuin vitosella...

Kävin hiihtolomalla junareissun pohjoisessa. Matkat kesti: ikuisuuden

Opiskelin siis kuluneen periodin lähinnä muilla kielillä kuin suomella. Kiitos sille, englannin ja ruotsin taitoni ovat kehittyneet kohisten ja en arkaile enää käyttää niitä. Rakenteet, sanat ja lauseet löytää tiensä suun kautta ulos paljon helpommin ja tekstiäkin tulee jo luontevasti sekä suht virheettömästi. Esitin vieläpä useamman ryhmä- ja projektityön englanniksi sekä ruotsin kurssilla luennoin luokan edessä 20 minuuttia yksinäni, minkä myötä sain todella paljon varmuutta vieraalla kielellä esiintymiseen. Eli vaikka vielä silloin tammikuun lopussa kaksi kuukautta sitten ajatukseni tästä jaksosta olivat lähinnä "miten pääsen läpi näistä kaikista", "eiihhh en osaa", "vihaan" ja "en selviä", niin kyllähän sitä taas selvittiin. Ja nyt tuntuu tosi hyvältä, koska a) osaan b) selviän c) oon hyvä! Ja sain yhdestä enkunkielisestä todella paljon tuskaa, harmaita hiuksia, raivoa ja ärsytystä aiheuttaneesta projektityöstä 5. Ai että se kyllä lämmitti mieltä.

Voi näitä meidän pieniä unikekoja pohjoisessa

Perjantaina meillä oli ensimmäinen tapaaminen mun valmennuskurssi tuutorin ja muiden hänen tuutoroitaviensa kanssa. Yllätyksekseni tuutorini osoittautui erittäin kivaksi, rennoksi ja mukavaksi tyypiksi, joten sen osalta kurssiasiat ok. Terveisiä vain hälle, jos eksyy tätä lukemaan!

Keskiviikkona siis aamulla heti ensimmäinen opetuskerta, minkä jälkeen suunnataan kurssijonokaverini kanssa ostamaan kirjoja. Perjantaina heti sitten eka varsinainen opetuskerta ja onnekseni vieläpä juuri Pykälän lemppariopeni opetuksessa. Aiemmista lukukerroista oppineena mulla on tarkoituksena nyt pyrkiä lukemaan tän viikon aikana kirjat läpi vähintään kerran. Yritän, että lukisin ne nyt aluksi silmäilyvaiheessa kahdesti läpi ennenkuin alan sitten syventymään tarkemmin. Mulla on aika nopea lukunopeus, eli luen perusvauhdilla sellaiset 40-50 sivua tunnissa. Parhaimmillaan nopeamminkin, mutta koitan pysytellä tuossa vauhdissa. Ja siis se on sellanen peruslukunopeus eli ymmärrän ja läpikäyn samalla mielessäni kaikkea lukemaani eli toisin sanoen nopeus ei korvaa laatua. 

Jännitystä tuo kyllä sekin, että aiheet julkaistaan vasta huomenna. Toivon ainakin oikeushissaa, muiden osalta ihan sama. Ja tietenkin se, että onko kirjoja perinteiset kolme vai onko senkin osalta yllätyksiä luvassa. Huomenna tentin jälkeen voikin alkaa sitten nostattamaan itselleen sitä pääsykoehaippia, kunhan nyt vaan saadaan toi muuttokin pois alta. Onneksi se on nyt tässä aikaisessa vaiheessa eikä silloin huhti- ja toukokuun vaihteessa.

Kääk onpas jännittynyt olo nyt koko ajan! Mutta paljon taas tapahtumassa, mutta tätä oon niin paljon odottanutkin. Eli pääsen tekemään konkreettisesti jotain sen eteen, että pääsisin kouluun jossa pääsen pyrkimään sitä tutkintoa kohti, jonka haluan. Tuntu tammikuussa koulun alkaessa taas niin tympäisevältä tehdä töitä tutkinnon eteen, joka ei vie mua eteenpäin siihen minne haluan. Vaikkakin oon tosi ylpeä siitä, että oon tehnyt nyt lähes valmiin toisen tutkinnon, joka on vieläpä siltä kaupan alalta.

Kuvituksena siis kuvia kuluneilta kuukausilta. Nyt jatkan espanjan parissa, palaillaanpas tässä taas. Tällä kertaa vähän aiemmin kuitenkin! Seuraavat pari kuukautta tää blogi tulee sitten olemaan täynnä enemmän tai vähemmän pääsykoeasiaa.



28.1.2015

Kannattaa vältellä asioiden hoitamista puoli vuotta ja paniikkistressata sitä asiaa myös koko kyseinen ajanjakso jatkuvasti, ihan vain huomataksesi että kyseisen asian hoitamiseen meni yhteensä alle 10 minuuttia ja kauheasti stressattavaa ei loppujen lopuksi edes ollut. Story of my life.

#koulunvessaselfiet

Noh velvollisuudet hoidettu viimeinkin!

Istuin eilisen aamun koulussa Visual Communication and Graphic Design-kurssin photoshop-tunneilla tylsistymässä. Käytin päälle kolme tuntia elämästäni siihen, että koitan löytää internetistä jotain mielenkiintoista luettavaa ja pysytellä penkillä lattialle valumisen sijasta. Opettelin käyttämään photoshoppia jo joskus juuri ja juuri yläasteikäisenä itsenäisesti ja sen jälkeen opiskellut sitä niin kansalaisopiston kurssilla, yläasteella kuin lukiossa. Joten hyöty, jonka sain irti tunneista, joilla lähinnä opeteltiin lassoamaan ja säätelemään tasoja: ei ollut.

Illalla mulla olisi ollut vielä ruotsin toinen tunti, mutta en päässyt sinne. Tänään kävin vain espanjan tunneilla ja sen jälkeen oli pakko tulla kaupan kautta kotiin, oli sen verran kipeä ja inha olo yöh.

Toivon superparantumista, en jaksais yhtään mitään flunssaa nyt. Oon onnistunut välttelemään joulukuusta asti flunssaa ja nyt se iski, ARGH.

Tässä paljastus todellisesta henkilöllisyydestäni (eli toisin sanoen mitä tehtiin LE:n keikan aikana)

Elikkäs viikonloppuun: perjantaina etkoilin Christinan tykönä kera viinipullon ja youtuben ja siitä jatkoimme sitten Kutoselle katsomaan keikkoja. Keikoista näin vaan ensimmäisen, Likaisen etelän keikan alkaessa Kutosen keikkapuoli oli niin tukossa, että pysyteltiin toisella puolella ihan suosiolla. Lauantaina me ei taidettu O:n kanssa tehdä oikein muuta kuin katsoa True Detectivea ensin Areenasta ja sitten netistä loput kaksi jaksoa. Sunnuntaina reippailtiin Käpygrillille syömään, joka nimestään huolimatta on erittäin hyvä ruokapaikka ja kaukana grillistä. Syötiin silti lehtipihvit, jotka oltiin jo uv:na todettu hyviksi. Ja O onneksi tarjosi, kiitos siitä :3


Taitaa olla pitkästä aikaa suunnitelmaton viikonloppu tulossa, mutta eiköhän sitä tekemistä taas ilmesty. Huomenna mulla olisi taas kiva 8-20.30 koulupäivä, mutta iltatunnit skippaan kyllä siinä tapauksessa, jos tunnen oloni vielä kipeäksi. Perjantaina eli parhaana valintana viikon vapaapäiväksi ahkeroin koulujuttuja, jotka on kaikki (yllätys) tosi tylsiä. Aaargh

Jompi kumpi kahdesta kämppiksestäni oli päättänyt ilahduttaa keittiömme muutoin niin tyhjää seinää ihanalla Cosmon mieskalenterilla. Huomattiin se pe-la-yönä kun tultiin tosiaan neljän aikaan kotiin ja oltiin O:n kanssa molemmat todella ärsyyntyneitä tuosta kalenterista. Voin vain kertoa, kuinka paljon haluaisin repiä ton kaiken lisäksi vinoon liimatun kauhean ällöttävillä limaisilla miehillä varustellun kalenterin tuosta seinästä pois. Yyh #vainsolujutut

Kun asuttiin vielä kaverini Lindan kanssa kämppiksinä vuonna 2009, meidän toinen kämppis Olga (jonka kanssa huomasin opiskelevani samassa koulussa viime syksynä Tilastotieteen kurssilla) lahjoitti meille Cosmonsa mukana tulleen mieskalenterin. Tuo kalenteri sitten hengaili keittiössä ruokapöydällä mustan tussin kanssa ja niin me kuin kaikki siihen aikaan meillä vierailleet lukuisat ihmiset ottivat osaa kalenterin koristeluun. Lopulta meillä oli käsissämme todella hieno ja uniikki kalenteri, jossa jokaisen kuukauden mies oli stailattu uudella tyylillä (emo, gootti, hipsteri, räppäri, hieno pukumies, fruittari yms.) Harmi ettei sitä ole tallessa enää (kai.)

Päätänpäs tämän postauksen nyt ja teen jotain hyödyllistä, kuten kirjoitan tärkeän sähköpostin ja itselleni kaurapuuroa, jota olen himoinnut jo pienen ikuisuuden. Tänään sain aikaseksi ostaa niitä hiutaleita viimeinkin. Nää on näitä arjen pieniä saavutuksia.

22.1.2015

Sehän loma oli ja meni

Mun piti kirjottaa tätä blogia lomalla... no en kirjottanut xD

Läntätääns tähän tälläinen talvinen kuva jouluaaton kirkkoreissulta

Laiskottelin sieluni kyllyydestä ennen tätä vikaa puristusta, jota myös viimeiseksi periodiksi taipaleellani ammattikorkeakoulussa kutsutaan. Kurssejahan mulla on vaan kevyen 39 opintopisteen edestä... Tänään mulla piti olla koulua 8.30-20.30 ja ilman ruokataukoa, mutta kiitos kiukuttelevan vatsan en ole päässyt tänään liikkumaan kotoa pois. Tähtään nyt iltaluennoille Malmille ja sen jälkeen onneksi alkaa vapaa elikkäs viikonloppu. Olen ihanasti jättänyt kaikki kieli- ja kv-kurssit näin loppuun, joten vaan yhdellä kurssilla saan käyttää suomea. 2 kurssia ruotsiksi, 5 englanniksi ja 1 espanjaksi. Pää hajoaa näille ryhmätöille, mutta toisaalta olen innoissani meidän International Business-kurssin kansainvälistymissuunnitelman laatimisesta. Tehdään siis valitsemallemme yritykselle kyseinen suunnitelma ja yhden ryhmäläisen ehdotuksesta koitetaan nyt suostutella eräs todella kiinnostava startup-yritys meidän kohteeksi.

Huomenna sitten sähköposti laulamaan. Ja illalla sitten Kuudennelle linjalle toista viikonloppua putkeen. Itse kutonenhan on paikkana paska, mutta esiintyjät ei!

Siitä taitaa olla jo pari viikkoa, kun oltiin Korjaamolla Tippa-T:n, Sairas T:n ja Paperi T:n keikalla. Tässä todiste siitä:

Viime perjantaina pääsin näkemään ensimmäistä kertaa Toluhaukat livenä Pimpin aint eazy III:ssa Kutosella. Lähdettiin sillon jo aika aikaisin kotiin O:n kanssa, kerrankin! Siitä kaikki kuvamateriaali vielä muualla enkä jaksanut siirrellä mitään.


Mun loman aikana Helsingissä paistoi aurinko paljon! Voin kertoa että kuinka hämmentynyt olin uutena vuotena, kun lähdin päivällä kauppareissulle ja silmät&aivot ihan hämmentyi kaikesta siitä auringosta kaamoksen sijaan. Pohjoisessa ei siis joulureissuni aikana oikein muuta näkynyt kuin pimeää.


Pari viikkoa sitten olin viettämässä perjantai-iltaa Konalassa kaverin tupareissa, ihana punainen nenä. Muut lauleskeli SingStaria ja itse lähinnä keskityin dippivihanneksiin ja juomakseni varaamaan Pepsi Maxiin.


Huomenna siis Kuudennelle linjalle Likaisen etelän levyjulkkareihin ja ah, odotan jo viinipulloani. Pitää käydä huomenna sellainen Alkosta noukkimassa. Oon aina haaveillut siitä, että mulla ois kaapissa ihan valtava määrä Versus whitea ja voisin sieltä aina vaan napata pullon matkaan. Mutta ei ole ei.

Nyt alan valmistautumaan sinne kouluun lähtöön ja nauttimaan siitä, että viimeinkin kaikki kommunikointi tapahtuu rakkaalla suomen kielellä.